Pääsiäinen.

Meidän pääsiäinen meni aika rennoissa tunnelmissa ja nautittiin pitkistä vapaista.

Perjantaina oltiin päivään asti yökkärit päällä kotona ja löhöiltiin. Iltapäivällä menimme isäni luokse syömään sekä käymään tallilla. Joka kerta olen ihmeissäni kun Vanessa on hevosten kanssa kuin vanha tekijä. Huvittavan näköstä kun on niin pieni tyttö ja iso hevonen. Lapset olivat niin iloisia kun pääsivät jälleen ratsastamaan. Itse pelkään hevosia, tallilla olen koko ajan varuillani ja pysyn mielummin hieman kauempana. Tällä kertaa voitin pelkoni ja hyppäsin hevosen, vitsi mikä fiilis, jännitti kyllä älyttömästi, mutta mä tein sen!

Lauantaina mulla olikin työpäivä, mutta pääsin onneksi ajoissa lähtemään. Lähdimmekin siitä suoraan äidilleni yökylään. Avattiin grillikausi, ulkoiltiin ja saunottiin. Leivoin myös kinder juustokakun, joka näyttikin olevan tänä vuonna aikamoinen hitti. Hulppean näköinen ja makuinen kakku!

Sunnuntaina nukuttiin pitkään tehtiin hyvää ruokaa ja ulkoiltiin ihanassa auringon paisteessa. Paluu matkalla kotiin käytiin meidän lähellä kahvila Kampelassa syömässä pannarit. Ja illaksi vuokrattiin vielä leffat.

Maanantaina nukuttiin jälleen pitkään. Aamulla oli heti ihanan virkeä olo, kun ulkona paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta. Jännä juttu miten tuo aurinko saakin ihmiset niin hyväntuulisiksi. Lähdettiinkin heti aamiaisen jälkeen kävelylenkille, yllättyin kuinka hyvin lapset jaksoivat kävellä 6km lenkin. Käytiin meidän lempi rannalla, itselläni on juuri kyseisestä paikasta ihanat lapsuudenmuistot. On ihanaa asua samassa paikassa missä on itse viettänyt lapsuuden ja saa jakaa samat muistot omien lapsiensa kanssa.

Toivottavasti kaikilla oli hyvä pääsiäinen!

-Mariella-

Ihanat kamalat sisarukset.

Katsoin tänään uusimman Marja Hintikka Liven, jossa puhuttiin sisaruksista.

Meidän lapsilla on ikäeroa 1v5kk. Tobias on nyt 6v ja Vanessa 5v. Luonteeltaan nämä vintiöt ovat aivan erillaisia. Vanessa on todella rohkea, liikunnallisesti luonnonlahjakkuus, ujostelee vieraita ihmisiä, suuttuu helposti, kiukuspäissään menee ovet paiskoen omaan huoneeseen, leikkii todella paljon itsekseen ja osaa hyvin leikkiä.

Tobias on erittäin aurinkoinen lähes aina, tykkää halaamisesta ja hellimisestä,  jossain tilanteissa on erittäin herkkä, pitää muista huolta, huomaavainen, sosiaalinen ja tykkää leikkiä mielummin kaverin kanssa.

Nyt on juuri menossa tämä vaihe että tapellaan joka ikisestä asiasta! Ja tämä on aika hermoja raastavaa. Tobias yrittää välillä höynäyttää Vanessaa. Aina halutaan leikkiä samalla lelulla ja Tobias osaa kyllä huudattaa Vanessaa ihan kiitettävästi. Molemmat huutavat toisilleen välillä pääpunaisena. Yritän useimmiten olla puuttumatta kinasteluun, jotta oppisivat itse sopimaan riitansa, aina ei kyllä jaksa tätä kinastelua kuunnella, varsinkaan kun se välillä alkaa heti aamusta kun lapset ovat silmänsä avanneet

Nämä sisarukset kyllä osaavat myös rakastaa toisiaan. Viimeksi kun Tobias oli yökylässä, Vanessa itki illalla kun oli niin ikävä veljeään, eikä uskaltanut nukkua ilman häntä vaan nukkui loppujen lopuksi meidän huoneessa.

Monesti lapset miettivätkin kuinka tylsää olisi olla ilman sisarusta. Loppujen lopuksi  tämä on maailman ihanin ja suloisin, erottamaton kaksikko <3

-Mariella-

Kiitollinensiunattuonnellinen

Kolme viikkoa sitten Tobiakselta otettiin luuydinnäyte. Tämän ajan olen stressannut ja kauhulla odottanut tuloksia. Pahin mahdollinen mitä voisi löytyä olisi leukemia. Keskiviikkona meillä oli lääkäri lastenklinikalla, jossa kuulisimme tulokset.

En ole ehkä vieläkään käsittänyt, että näytteestä ei löytynyt yhtään mitään! Niin käsittämätöntä!

Arvot mitä seuraamme kuukausittain labroissa ovat nousseet huimasti. Kuulosti jotenkin niin uskomattomalta että jos tilanne jatkuu näin Tobias pääsisi mm kesällä pyöräilemään, huvipuistoihin ja leikkiä niin kuin kaikki muutkin lapset, haaveissa olisi jopa vihdoin päästä aloittamaan sähly. Tobias oli niin onnellinen kun sai päiväkodissa mennä vihdoin kiipeilytelineeseen, jossa ei ole viimeiseen vuoteen saanut roikkua!!

Keskiviikkona sain myöhemmin vielä viestin sairaalasta, liittyen saman päivän labroihin, jotka olivat vieläkin nousseet. Purskahdin autossa aivan totaaliseen itkuun ja tuntui että harteilta lähti samalla monen kilon taakka ja stressi.

Skeptinen kun olen, en uskalla vielä täysin tätä juhlia, pelkään edelleen että tilanne tulisi vielä muuttumaan, mutta tällä hetkellä elämme toivossa että poikamme nyt parantuisi.

Lauantaiksi olin järjestänyt lapsille pienen yllätyksen tämän iloisen asian kunniaksi. Menimme flamingospahan uimaan. Tobiaksen ilme oli niin mahtava kun tajusi minne mennään. Tää tunne mikä itsellä on tällä hetkellä on sanoinkuvaamaton,  näin pitkästä aikaa vanhan oikean Tobiaksen, joka on riemuissaan vedestä ja sai mennä liukumäkiin niin kuin muutkin lapset, eikä tarvinnut koko ajan varoa kaikkea. Käytiin vielä ravintolassa syömässä ja jätskillä. Tobiaksen sanoin: meillä oli täydellinen päivä!

-Mariella-