keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Suosikki välipala

Meidän lasten suosikki välipala on ehdottomasti itse tehdyt pinaattiletut!
Nämä on kyllä super hyviä ja niin helppo tehdä! Kerralla kun tekee isomman satsin niin riittää pariksi päiväksi!


• 5dl maitoa
• 2,5dl jauhoja
• 2 munaa
• 2tl sokeria
• 2tl suolaa ja pippuri
• 2rkl öljyä
• Pinaattia oman maun mukaan

Tein myös tänään loppuviikoksi töihin evääksi kasvissosekeittoa! 
On kiva kun ei tarvitse töiden jälkeen tehdä ruokaa kun on kaikki valmiina ja voi tehdä tällä ajalla jotain ihan muuta :)


-Mariella-

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Pikkukeskonen

Oli tavallinen päivä töissä. Koko päivän oli vatsa ollut kipeä, mutta raskaus oli ollut haasteellisempi alusta alkaen verrattuna edelliseen. Muutaman tunnin päästä istun lattialla ja itken kun kivut ovat niin kovat, odotan miestä viemään minua päivystykseen.
Päivystyksessä odotan monta tuntia, mies ja Tobias olivat jo lähteneet kotiin. Pian pääsin lääkärille, hän tutkii minut, ei sano mitään vaan lähtee pois. Takaisin tullessaan sanoo että olen auennut jo 1cm, ambulanssi on tulossa ja lähden naistenklinikalle, raskausviikkoja on vasta 23. 
Naistenklinikalla jouduin vuodelepoon, en saanut nousta edes istumaan. Tästä ajasta en juurikaan muista tai en halua muistaa miten muutama lääkäri minua kohteli eli tästä en puhu enempään.
Raskainta oli makaa paikallaan ja kun en nähnyt joka päivä Tobiasta, reilu vuoden ikäinen ei osannut puhelimessakaan puhua.
Lääkärit miettivät mitä tekisivät kun syytä tulehdusarvojen nousuun ei löytynyt. Lopulta minulta meni lapsivedet ja synnytys alkoi. Pienen pieni Vanessa syntyi rv 26+2 painoi 1100g ja pitkä oli 36cm.






Näin Vanessan vasta monen tunnin päästä, hän oli lastenklinikalla teho-osastolla. Muistan sen hetken kun istuin pyörätuolissa keskoskaapin vieressä ja ympärillä oli monta hoitajaa ja lääkäriä, en muista sanaakaan mitä he puhuivat, muistan vain miettineeni että tämä ei voi olla todellista. Pientä vauvaa ei meinannut erottaa kaikkien johtojen seasta.
Kuukauden hän oli teho-osastolla, jonka jälkeen oltiin kaksi kuukautta kätilöopiston sairaalassa. Tämä kolme kuukautta meni aika sumuisesti. Heräsin aamulla, soitin ensimmäisenä sairaalaan (usein myös öisinkin soitin), vein Tobiaksen hoitoon, menin sairaalaan, hain Tobiaksen hoidosta, kotona oltiin illalla ja sama rutiini joka päivä. Välillä mentiin vielä iltaisinkin sairaalaan. Syyllisyyden tunne oli kauhea, tuntui että laiminlöin jatkuvasti toista lasta.
Erään päivän muistan täydellisesti. Sinä aamuna en soittanut sairaalaan, mies oli tulossa kanssani sairaalaan. Kun oltiin hississä purskahdin itkuun, mies ihmetteli mikä on ja sanoin että nyt Vanessalla ei ole kaikki hyvin. Kun mentiin huoneeseen huomasin huolestuneen näköisen hoitajan sekä Vanessa oli joutunut takaisin hengityskoneeseen, josta oltiin päästy jo monta päivää aikaisemmin pois. Lääkäri kertoi että tila on huonontunut ja sydänleikkaus olisi edessä. Seuraavana päivänä oli hätäkaste ja sitten leikkaus, kaikki meni onneksi hyvin!
Tässä ajassa tapahtui niin paljon, että en pysty kaikkea kirjoittamaan, mutta päällimäinen fiilis on kiitollisuus kaikesta hyvästä hoidosta mitä saimme.

Nämä kuukaudet olivat niin rankkoja, en toivo niitä kenellekään. Tämän takia meille ei tule enään lapsia, on riski että seuraava syntyy ennenaikaisesti ja meistä ei kumpikaan sitä kestäisi.
Tämän myötä meidän elämän asenne muuttui täysin, Vanessan kanssa mikään ei ole ollut itsestäänselvyys, hän on kehittynyt aina omaan tahtiin. Keskosuutta ei juurikaan huomaa, laihahan tuo tyttö on vaikka kuinka syö!
Keskosuudesta ei ole jäänyt muuta kuin astma, joka tuntuu todella pieneltä verrattuna kaikkeen mitä hän on kokenut. 
Välillä katotaan kaikkea mitä hän sai sairaala-aikana muistoja kotiin ja keskustellaan kuinka onnekkaita olemme että hän on nyt tässä.


Tämä tyttö on niin sisukas pieni taistelija, mikään ei ole hänen esteenä :)


Onko täälä muilla keskosia? :)

-Mariella-

torstai 24. syyskuuta 2015

Berliini

Noniin eilen kotiuduttiin Berliinistä.
Täytyy sanoa että nyt on akut ladattu ja tuntuu kuin olisin uusi ihminen, olin selkeästi tämän reissun tarpeessa. Ekana päivänä tuli pieni ikävä itku, mutta se meni nopeasti ohi. Onneksi voi soittaa lapsille facetime puheluja niin näkee että niillä on kaikki hyvin!

Kaupunki lomaksi Berliini oli aivan täydellinen. Paljon tuli käveltyä ja nähtyä, mutta niin paljon jäi näkemättä, että pakko mennä joku kerta uudelleen.
Älyttömästi tuli shoppailtua ja niin oli tarkoituskin! Mentiin kahdella tyhjällä matkalaukulla ja täysillä tultiin takaisin!
Designer Berlin outlet kylä oli näkemisen arvoinen ja meinasin pyörtyä niistä hinnoista. Muutama joululahjakin saatiin jo ostettua.
Luulen että ihan missä vaan oltaisiin oltu, olisi näin hyvä fiilis. Neljä päivää sai huolehtia vain itsestään ja omista tarpeistaan, oli kieltämättä aika luksusta!
Totta kai reissusta on aina yhtä ihanaa tulla takaisin kotiin. Lapsillakin oli pikku ikävä, tänäänkin koko päivä halailtu :)
Parasta ehkä lomassa oli se että meillä oli mieheni kanssa 8v päivä ja mentiin kihloihin, muutaman vuoden päästä häät sitten tulossa :)
Meillä on vielä tämä viikko lomaa jäljellä. Täytyy sanoa että tällä hetkellä on todella onnelinen olo!








-Mariella-

lauantai 19. syyskuuta 2015

Lisää juhlia!

Tänään vietettiin perheen ja ystävien kesken Tobiaksen syntymäpäiviä. Näissä juhlissa on aina yhtä mahtavaa huomata kuinka ihania ihmisiä sitä onkaan ympärillä ja olen kiitollinen jokaisesta :)
Legoja Tobias toivoi ja niitä nyt saikin aikamoisen kasan! Onnistuneet juhlat kaikipuolin.




Lapset lähtivät isomummille yökylään ja mä nään ne seuraavan kerran vasta keskiviikkona, kääk!!! Me nimittäin lähdetään aamusta Berliiniin, niin mahtavaa lähteä kahdestaa reissuun!
Tää hiljaisuus tällä hetkellä on aika omituinen, ei oikeen tiedä mitä pitäisi tehdä. Lapset tulevat äitini kanssa hakemaan meidät kentältä, sanoin Tobiakselle että mä varmaan purskahdan itkuun kun nään ne kentällä ja Tobiaskin oli hetken hiljaa ja totesi että niin varmaan mäkin! Tulee tosi ikävä lapsia kun ei olla koskaan oltu kuin max yksi yö erossa. Eli musta ei hetkeen tulee kuulumaan! Heippa!

-Mariella-

maanantai 14. syyskuuta 2015

Uutta mutta vanhaa.

Mä aina välillä innostun tekemään itse jotain pientä kotiin, yleensä sisustukseen liittyvää. Tällä kertaa koristelin käytettyjä lasipurkkeja. Nämä ovat kyllä ihan mun näköisiä ja sopivat meille ihan täydellisesti. Näitä tämän tyylisiä purkkeja tulee sitten joskus myös meidän häihin niin hyvä aloittaa jo nyt ;)
Purkkeja löytyy vielä lisää, mutta näillä pääsin jo alkuun. En oo vielä ihan keksinyt mihin nämä laitan. Lauantaina käytän näitä ainakin synttäreillä mm keksipurkkeina ja eiköhän johonkin myös kynttilä mene! :)











-Mariella-

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Juhlia!










Tänään vietettiin Tobiaksen päiväkotikaveri synttäreitä! Ohjelmassa oli mm limbo ja levyraati. Kaikinpuolin onnistuneet juhlat ja onnellinen juhlija! Ensi viikolla vielä luvassa juhlien toinen osa. Vähän on ehkä itsellä huono omatunto jo valmiiksi kun ollaan mieheni kanssa Berliinissä juuri kun olisi Tobiaksen oikea syntymäpäivä! Mutta onneksi mummi lupasi hoitaa meidän syntymäpäivä perinteet! :)

-Mariella-

lauantai 5. syyskuuta 2015

Rentoutunut!

Tänään on ollut kaikinpuolin tosi hyvä päivä vaikka ei niin mitään ihmeellistä tehtykään!
Mulla on suunilleen 1-2 kertaa kuukaudessa lauantaisin töitä, viime aikoina on ollut vapailla aina kaikennäköistä puuhaa ja lapsetkin ollut yökyläilemässä, tänään siis oli tarkoitus ottaa ihan rennosti!
Mies on ollut koko päivän poissa eli ollaan oltu koko päivä kolmisteen!

Aamulla heräsin tosi pirteänä kun sain nukuttua niin hyvät yöunet. Parasta vapaapäivänä on kun aamuisin ei ole kiire minnekään ja saa juoda pannullisen kahvia rauhassa.
Kävästiin päivällä mun työpaikalla lastenpäivillä ja sitten mentiikin subiin syömään patongit.



Harvoin käydään kirpparilla, mutta nyt kun vuokrattiin oma pöytä on tullut sielä pyörittyä ja löysinkin Vanessalle ihanan talvitakin!

Kotona katsottiin leffa ja syötiin ähkyt nameista :D



Illalla ei enään satanutkaan vettä niin käytiin pikku pyörälenkillä. Tobias ei ole koko kesänä saanut pyöräillä, mutta nyt oli arvot hieman noussut niin päätettiin kokeilla onko pyöräily vielä muistissa ja olihan se. Tobias oli niin onnellinen kun sai pyöräillä! Samalla käytiin syöttämässä sorsia, mutta nopeasti tuli lähtö kun lokit hyökkäsi kimppuun!!!


Iltapalaks lapset halus vielä paistaa patonkeja ja näin tehtiin!



Lapset on nukkumassa ja mä juon lasin viiniä ja rupeen katsomaan leffaa. Tänmöiset päivät on välillä niin mahtavia kun ei tehdä muka mitään, mutta silti kaikilla olllut kiva päivä. Olo on nyt kyllä rentoutunut!



Tämmöinen kiva päivä meillä!

-Mariella-

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Syksy!

Apua! Nyt on jo syyskuu!!
En oo hetkeen kirjotellut, enkä ole lähes viikkoon lukenut muidenkaan blogeja kun on ollut koko ajan puuhaa!

Kesä siis oli ja meni. Mun fiilikset syksyä kohtaan on aika ristiriitaiset. Pimeät aamut on väsyttäviä, mutta pimeät illat ovat ihania kynttilän valossa.
Oon ollut viime aamuina aivan super väsynyt ja kun pitäisi klo 5 aamulla nousta, on kyllä ärsytys kohdillaan! Mua ei oo koskaan haitannut mennä aikaisin aamulla töihin, mutta nyt viime päivinä on! Voi kyllä johtua myös siitä että on ihan pilkko pimeetä eikä huvittaisi sinne lähteä kävelemään.


Syyskuussa on ihanaa se kun Tobiaksella on pian synttärit ja hänellä onkin taas aikamoisia suunitelmia!
Loppukuusta me lähdetäänkin mieheni kanssa kahdestaan kaupunkilomalle! Sitä mä kyllä odotan ihan älyttömästi!
Keväällä mulla oli tosi hyvät salitreenit, mutta kesällä ne vähän jäi, joka harmittaa, mutta nyt oon ottanu itseäni niskasta kiinni, liikuntakin auttaisi tähän mun väsymykseen!
Viimeset puol vuotta mulla on ollut kaapissa monta kassillista tavaraa mitä pitäisi kirppikselle viedä, mutta se pöydän varaaminen on ollut hieman haasteellista :D Mutta, tänään sain senkin varattua!

Muutenkin nyt on jotenkin niin hyvä olla! :)



Tämmöistä meillä luvassa syksyllä!

-Mariella-